Sain yhden Festivo-kynttilänjalan vuosia sitten lahjaksi rakkaalta perheenjäseneltä. Ensimmäinen reaktioni oli, että onpa ruma – mihin piilotan tämän? Ja pyydän heti anteeksi kaikilta teiltä lukuisilta Festivo-sarjan rakastajilta. Olette oikeassa ja minä olin väärässä.
Mutta hetkeksi vielä aikaan ennen oivallusta: Koska minulla oli tämä kynttilänjalka jo olemassa, jäin miettimään miten voisin kääntää tilanteen voitoksi. Ratkaisu oli tällä kertaa, että enemmän on enemmän. Päätin kerätä niitä lisää. Kyllä, kuulitte oikein – lisää! Nyt niitä on jo 5 kappaletta.
Sen sijaan, että tulen huoneeseen, jossa yksi kynttilä palaa tällaisessa ”ei kiitos” -kynttilänjalassa, minulla voisi olla niitä kymmeniä. Tavoitteeni on, että kaikki ikkunalaudat ovat täynnä eri korkuisia Festivoja.
Nykyään katson Festivo-kynttilänjalkoja ihaillen. Ne symboloivat minulle jäätä ja tulta. Mikä mielettömän hieno yhdistelmä.
Jos en heti innostu, löydän siihen kyllä keinon. Ajattelen myös, että ”rumuudessa” voi olla kauneutta (ja kauneus on aina subjektiivista). Minulle se tällä kertaa syntyi joukkovoimasta.
Olen kiitollinen rakkaalle perheenjäsenelleni, joka tietämättään haastoi ajatteluani ja sysäsi minut uudelle matkalle. Uskon, että olen tällä matkalla vielä pitkään.
Kommentit